Ajatuksia allokoinnista laskumarkkinassa

Sijoittajana usein mietin, että indeksituoton ylittäminen tuntuu haastavalta esimerkiksi verojen jälkeen. Viime aikaiset kurssilaskut esimerkiksi omaan salkkuuni kuuluvien Fortumin ja Nokian Renkaiden osalta ovat painaneet salkun suorien osakesijoitusten tuoton alle Helsingin pörssin indeksitason lievästi viimeisen viiden vuoden ajanjaksolla. Tulevaisuuden voittajien ennustaminen taitaa olla tutkitustikin haastavaa, sillä pieni osa yhtiöistä tarjoavat valtaosan indeksituotoista pitkällä ajanjaksolla ainakin, jos Vernerin vartteihin on uskominen.

Warren Buffett'n mukaan talouskouluissa opetetaan riskiä väärällä tavalla kuvaamalla volatiliteettia riskin mittarina. Mielestäni tämä on mielenkiintoinen ajatus sillä toisaalta Buffett neuvoo myös välttämään rahan menettämistä. Voisi siis ajatella, että ainakin paljon kauppaa tekevälle sijoittajalle tai vivuttajalle volatiliteetti on hyvinkin tuhoisaa ja siten hyvä mittari kuvaamaan riskiä. Toisaalta pitkäaikaiselle omistajalle lyhyellä aikavälillä tapahtuvat kurssin heilunnat tarjoavat hyviä tilaisuuksia lisätä omistusta yrityksessä. Toisaalta uskoakseni myös yritysjohtajilla tuntuu olevan usein vaikeuksia ennustaa johtamiensa yhtiöidensä tulevia tuottoja. Toisaalta johtajilla voi olla monenlaisia muitakin syitä ostoille ja myynneille kuin puhtaasti tuoton maksimoiminen. On myös helpottavaa nähdä, että sijoittaminen ei ole helppoa ammattilaisillekaan.

Geometrisen tuoton -periaatteen ymmärtäminen auttaa myös mielestäni hahmottamaan, minkä vuoksi hajattumisesta eri omaisuuslajien välillä on aidosti hyötyä paitsi riskien myös tuoton kannalta. Effective frontier -käyrät tarjoavat erilaisia joukkoja korkeimman tuotto-odotuksen tarjoavista portfolioista ennalta määrätyllä riskitasolla. Itselläni ei ole ollut selkeää suunnitelmaa siitä, millä tavalla haluaisin allokoida omistuksiani eri omaisuuslajien välillä. Esimerkiksi kiinteistöihin ja asunto-osakkeisiin velkarahalla sijoittaessa salkun varallisuusjakauma painuu helposti nopeasti pois osakkeista. Itselläni osakkeet ovat siis tarjonneet merkittävää hajautushyötyä. Toisaalta en laske esimerkiksi vapaa-ajan kiinteistöjä osaksi sijoitusomaisuutta vaan pidän sitä enemmänkin kulueränä. Jatkossa varallisuuden kumuloituessa saatan harkita hajauttamista osakkeiden, rahastojen ja kiinteistöjen lisäksi myös muihin omaisuuslajeihin. Vähemmän volatiilit omaisuuslajit saattavat tarjota myös mielenrauhaa markkinoiden myllertäessä. Toisaalta varallisuuden kumuloituessa on kurssilaskuilla entistä vähemmän merkitystä elintason ylläpitämisen osalta, mikäli kulutus ei nouse merkittävästi vaurastuessa.

Palatakseni vielä Warren Buffett'n opetuksiin, niin hänen mielestään valtaosalle sijoittajista olisi paras ratkaisu keskittää valtaosa omistuksistaan matalan kulun SP500 -rahastoihin. Itse pidin SP500-indeksin arvostuksen nousseen jo niin korkeaksi, että sijoitin viime vuosina mielestäni houkuttelevamman riski-tuotto -suhteen tarjoamiin Small Cap Value -rahastoihin, vaikka tiedän näissä olevan merkittävästi suurempaa volatiliteettia. Esimerkiksi CAPE oli noussut erittäin suureksi SP500-indeksin osalta. Tietääkseni CAPE ennustaa varsin hyvin erilaisten maiden yhtiöiden indeksin tulevia tuottoja ellei maan taloudessa ole tulossa suurta murrosta esimerkiksi toimialojen painotuksen osalta. Erilaisten sotien ja konfliktien vuoksi ymmärrän nyt myös eri tavalla maariskejä sijoittaessa muihin kuin demokraattisiin maihin. Ennen Ukrainan sotaa pidin Venäjälle sijoittamista hyvänä ajatuksena maariskeistä huolimatta. Suuri osa yhtiöistä tunnisti Venäjään liittyviä riskejä ja moni vähensi jo ennalta riippuvuttaan maasta. Mielestäni kuitenkaan tehtyjen päätösten järkevyyttä ei tulisi liikaa arvostella jälkikäteen mahdollisten riskien toteuduttua. Venäjän tapahtumien jälkeen ei kuitenkaan ole ihme, että Buffett luottaa edelleen amerikkalaisen yhteiskunnan tarjoavan yrityksille mahdollisuuden menestyä jatkossakin.

Olen pyrkinyt ostamaan mielenkiintoisimpia yhtiöitä silloin, kun niiden hinta on ollut houkutteleva suhteessa niiden tarjoamaan riski-tuotto -suhteeseen. Osakesalkun ollessa vielä suhteellisen pieni arvoltaan en ole hermoillut edes yksittäisen omistuksen kasvaessa suureksikin lyhyellä aikavälillä. Olen ajatellut ostaessani suuriakin määriä sen hetken mielestäni parhaan tuotto-odotuksen tarjoavan yhtiön osakkeita luottaen, että salkun tasapainottaminen tapahtuu lähes itsellään vuosien varrella. Toisaalta salkun allokaatio muuttuu myös merkittävästi yhtiöiden kurssimuutosten vuoksi etenkin salkun kasvaessa, jolloin ostoilla ei voi enää yhtä merkittävästi tasapainottaa salkun jakaumaa. Jatkossa mahdollisesti salkun koon suurentuessa tullee mahdollisten hajautusten miettiminen entistä tärkeämmäksi.

Yksi tärkeä tekijä sijoitusten hajauttamisen taustalla on itselläni sijoittamisen vaatima työmäärä. Jaksan itse perehtyä yhtiöihin niihin sijoittaessani kyllä, mutta toisaalta en jaksa perehtyä yhtiöiden tuloksiin kauheasti neljännesvuosittain. Tämä osaltaan ohjaa sijoituksista merkittävän osan edelleen ETF-rahastoihin. Mielestäni vapaa-aikaa voi käyttää usein paremminkin kuin perehtymällä yhtiöiden raportteihin ja tuloksiin, vaikka toisaalta välillä voi olla mielenkiintoista haastaa itseään analyyttisesti tarkastelemaan yhtiöitä. Asunto-osakkeissa joutuu tekemään erilaisia pieniä investointeja jatkuvasti sekä huoltamaan ja remontoimaan asuntoja. Vuokrasopimusten kanssa joutuu myös tekemään työtä ja vuokralaista etsiessä tai maksamaan tästä työstä jollekin toiselle. Mielestäni sijoittamisen tarkoitus on ensisijaisesti lisätä vapaa-aikaa ja tästäkin syystä mielestäni sijoitussalkun painotus saattaa ajan saatossa painottua vähemmän seuraamista, työtä tai omaa panosta vaativiin omaisuuslajeihin. Ihmiskunnan kannalta on myös varmasti hyvä, että ihmisillä on parempiakin tapoja käyttää taitojaan kuin miettiä osakepoimintaa. Osakepoiminta voi toisaalta myös kehittää kriittistä ja analyytista ajattelua, josta voi olla hyötyä muuallakin elämässä. Tästä syystä koen itse vieläkin osakepoiminnan kiinnostavana harrastuksena, jossa voi testata omien ajatusten ja analyysien toimivuutta rahallisesti mitattuna.

Mielestäni siis salkun allokaatio saa elää sijoitusten ja kurssimuutosten perässä, eikä niistä tarvitse kokea painetta. Tärkeintä on kuitenkin löytää menestyviä liiketoimintoja pitkällä ajanjaksolla osakepominnassa. Erilaisten arvostuslukujen avulla jokin ETF saattaa vaikuttaa hetkellisesti toista houkuttelevammalta. Kuitenkin jakaumaa on mielenkiintoista seurata ja miettiä mahdollisia riskejä salkun osalta. Salkun tarjoamaa odotettua tuottoa ja riskiä on myös järkevää seurata erilaisten mittareiden ja työkalujen avulla, jotta voisi mahdollisesti miettiä hajautuksen optimointia tai onnistumista. Myös sijoitusten vaatima työmäärä on tärkeää pohtia ja laskea arvonsa myös omalle ajalleen ja panokselleen.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Helsingin pörssin houkuttelevimmat yhtiöt

Analyysi: Nokian Renkaat

One up on Wall Street