One up on Wall Street

Peter Lynch on legendaarinen sijoittaja, joka toimi 13 vuotta Fidelity Magellan rahastonhoitaja. Kirja antoi itselleni uusia näkemyksiä yhtiövalinnan kannalta sekä miettimään oman sijoitussalkkuni allokointia erilaisten osakkeiden välillä. Itse olen pyrkinyt painottamana arvoyhtiöitä yhtiövalinnassani, mutta Lynch on tullut minulle tutuksi menestyneenä kasvusijoittajana.

Peter jakoi kirjassaan osakkeet kuuteen eri kategoriaan: ’stalwarts’, ’slow grower’, ’fast grower’, ’turnaround’, ’assetplay’ ja ’cyclicals’. Koin tämän jaottelun olevan hyödyllinen itsellenikin, sillä tämän avulla voisin itsekin hahmottaa paremmin oman salkkuni osakkeita sekä yhtiöiden tarinoita. Yksi yhtiö voi olla samaan aikaan myös useammassakin kategoriassa.

Lynch kehotti miettimään yrityksen tarinaa ennen yhtiöön sijoittamista. Yritykseen tulisi tutustua vähintään saman verran aina ennen sijoittamista kuin kuluu aikaa esimerkiksi jonkin uuden kodinkoneen hankkimiseen. Yhtiöitä tulisi myös seurata niiden hankkimisen jälkeen ja tässä kohtaa Peter korosti, että etenkin yhtiöiden tulokset kehittymistä tulisi seurata aktiivisesti ja, että yhtiön pörssikurssi olisi huonoin mittari yrityksen seuraamiseksi. Mielestäni sijoituskeskustelu on pääsääntöisesti laadultaan huonoa usein, vaikka ihmiset paljon sijoittamisesta puhuvatkin. Usein keskustelu painottuu kurssiliikkeistä puhumiseen tai seuraavien viikkojen tai kuukausien voittajien arvuutteluihin.

Lynch mainitsee, että usein kannattaa hankkia asunto ennen osakkeiden hankkimista. Asuntojen valintaan käytetään usein paljon aikaa ja niihin perehdytään huolellisemmin kuin osakkeisiin. Asunnoissa myös sijoitusaika on usein paljon pidempi kuin osakkeissa. Toisaalta ihmisen tulee kuitenkin aina asua jossain, mikä tukee myös asunnon ostamista.

Kirjassa mainitaan lukuisia erilaisia etuja piensijoittajalla verrattuna ammattimaiseen sijoittajaan. Kirjoittaja uskoi piensijoittajan voivan voittaa Wall Streetin ammattimaiset rahastonhoitajat ja osakeindeksit pitkäjänteisyydellä. Peter uskoi, että on olemassa paljon etenkin pienyhtiöitä, joista isot ammattisijoittajat eivät ole vielä kuulleetkaan tai eivät tule kuulemaan vielä vuosiin. Kiinnostavia esimerkkejä annetaan myös kirjassa siitä, miten tällaisia kohteita voi löytää pitämällä silmiään auki. Menestyneen sijoittajan omana innovoijana toimi tämän oma vaimo, joka kertoi nousevista yhtiöistä tai käytti ainakin niiden tuotteita tai palveluita. Usein sijoituskohteet löytyivät yritysvierailujen tai tapaamisten sijaan sattumalta osana perheen tavallista arkea. Kirjassa kuitenkin varoitetaan ostamasta yhtiöitä puhtaasti hyvien tuotteiden tai palveluiden vuoksi. Hyvät tuotteet ja palvelut toimivatkin signaaleina tutustua tarkemmin yrityksen toimintaan ja harkitsemaan yritykseen sijoittamista.

Rahastohoitajan elämä voi olla myös hyvin hankalaa. Rahastohoitajan kohdalla voi olla usein parempi olla väärässä yhdessä muiden kanssa kuin oikeassa yksin. Esimerkiksi Microsoft’iin sijoittaneen rahastonhoitajan taaperrusta ei välttämättä tuomita yhtä herkästi kuin tuntemattoman pienyhtiön kanssa painimista. Lisäksi vaikka rahastonhoitaja olisi oikeassa pienyhtiön suunnasta, niin painetta voi tulla myös ylempääkin sijoittajalle. Joskus hyväkin yhtiö saattaa mennä myyntiin sen vuoksi, ettei rahastossa nähtäisi punaisella olevia yhtiöitä liikaa. Piensijoittajalla ei vastaavia paineita ole ja sijoittaja voi myös olla olematta markkinoilla täydellä painola halutessaan. Rahastonhoitajalla on usein painetta olla täydellä painolla mukana markkinoilla, että voisi pitää työpaikkansa. Lynch muistuttaa myös, ettei sijoittaja menetä yhtään varojaan sellaisissa tilanteissa, joissa jättää sijoittamatta loistavasti pärjänneeseen yhtiöön. Lynch kertoo myös hauskoin esimerkein, kuinka hän pitää purjehtimisesta, vaikka purjehtiminen on meinannut viedä hänen henkensä. Hän ilmeisesti pitää kuitenkin purjehtimisesta, vaikkei siinä erityisen hyvä olekaan. Samalla tavalla moni muu on markkinoilla mukana sijoittamisen ilosta, vaikka ei kovin hyvin sijoittamista taitaisikaan.

Kirjassa käydään läpi myös tuloslaskelmaa ja sen olennaisia kohtia. Usein helppolukuinen pitkä sanallinen osuus tilinpäätöksestä ei sisällä niin paljoa informaatiota kuin se vaikealukuisempi lyhyt numeerinen osuus. Kirjassa ei käydä kovin syvällisesti yhtiöiden hinnoittelua tai tuloslaskelman yksityiskohtia, mutta siinä on kuitenkin hienosti yksinkertaistettuna käyty läpi vaikeitakin asioita yhtiöiden taloudesta.

Diworsification on kirjassa usein esiintynyt termi. Termillä varoitellaan yritysten kasvusta kilpailuedun ulkopuolella. Omien osakkeiden ostot tai osingonjaot menevät harvoin yhtä huonosti kuin laajat investoinnit esimerkiksi kokonaan toisille toimialoille. Liikevaihdon kasvattaminen ei aina takaa kasvavaa arvoa omistajille. Monissa menestyneissä yhtiöissä johdon itsevarmuus löytää kannattavia investointikohteita saattaa nousta vaarallisen korkealle.

 

Yhtiötyypit

Stalwarts: Stalwarts’eja ovat yhtiöt, jotka kasvavat suhteellisen hitaasti, mutta kasvavat mahdollisesti kuitenkin muuta markkinaa nopeammin. Liiketulos kasvaa reilun 10 % vuositahdilla. Tähän kuuluu yhtiöitä, joilla on vahvat vallihaudat, mutta jotka eivät kuitenkaan kokonsa puolesta pysty kasvamaan pienempien yhtiöiden tapaan. Monet vahvat tunnetut brändit kuuluivat kirjan mukaan tähän kategoriaan. Lynch kertoi pitävänsä näitä yhtiöitä mukana salkussaan taantumien ja vaikeiden aikojen varalta. Stalwarts-yhtiöt eivät mene konkurssiin lama-aikanakaan ja toipuvat talouden elpyessä jälleen. Suomesta esimerkiksi voisi miettiä esimerkiksi Konetta.

Slow grower: Tähän kategoriaan lasketaan kypsiä yhtiöitä, joita omistetaan pääasiassa niiden osinkojen vuoksi. Myyntisignaalina voisi toimia tällöin esimerkiksi yhtiön osingon leikkaaminen tai laskevat tuotot. Hitaat kasvajat ovat aiemmin olleet nopeita kasvajia, mutta jossakin vaiheessa yhtiön tai koko markkinan kasvutahti on sakannut. Hitaat kasvajat voi tunnistaa esimerkiksi anteliaista osingoista, jotka kertovat, ettei yhtiö löydä tarpeeksi houkuttelevia investointikohteita. Tähän kategoriaan voisi laskea Helsingin pörssistä kuuluviksi esimerkiksi Sammon ja Elisan.

Fast grower: Nopeasti kasvavat yhtiöt ovat niitä, joissa vuosittainen kasvutahti on noin 20-25 % luokkaa ja tällaisia yhtiöitä Peter kertoi itse suosivansa. Nopeasti kasvavat yhtiöt synnyttää 10, 40 tai jopa ”baggereitä”. Pienissä portfolioissa yksi tai kaksi tällaista sijoitusta voivat riittää. Hän varoitti myös 30 prosenttia isommista vuosikasvuista, ettei sellainen kasvu olisi usein kestävää useampana vuonna peräkkäin, sillä nopeaa kasvua on ymmärrettävästi vaikea jatkaa pidempään. Peter toivoi voivansa ostaa kasvavia yhtiöitä silloin, kun P/E-luku olisi enintään kasvun verran. Parhaimmassa tapauksessa rahastonhoitaja kertoi ostavansa yhtiöitä jopa sellaisissa tilanteissa, joissa kasvu olisi kolminkertainen P/E-lukuun verrattuna. Kasvuyhtiöiden osalta haastavaa on ennustaa kasvun päättyminen. Yhtiön arvosta voi nopeasti sulaa valtaosa tilanteessa, jossa odotukset eivät toteudukaan. Kasvuyhtiöiden talous ei usein myöskään ole riittävän hyvällä tasolla. Sijoittaja kertoi keskittyvänsä yhtiöihin, joilla on riittävän vakaa talouspohja. Kasvun hinnoittelu on haastavaa, mikä on ymmärrettävää, sillä kasvu perustuu aina epävarmoihin odotuksiin tulevasta. Helsingin pörssistä Qt ja Revenio edustavat tunnettuja kasvuyhtiöitä.

Turnaround: Käänneyhtiöissä voi olla piilevää potentiaalia. Pientä tulosta tekevä yhtiö voi mahdollisesti talouden piristyessä moninkertaistaa tuloksensa lyhyessäkin ajassa. Tappiota tekevä yhtiö voi mahdollisesti hyödyntää tappioita verotuksessaan seuraavina vuosina. Riskit ovat toki käänneyhtiöiden kohdalla mahdollisesti suuria, mikäli luet tilannetta väärin. Käänneyhtiöt sisältävät paljon riskejä. Parasta käänneyhtiöissä on niiden vähäinen korrelaatio suhteessa muuhun markkinaan.

Assetplay: Lynch varoitti moneen otteeseen varomasta ostamaan yhtiöitä puhtaasti näiden tasearvojen perusteella. Yhtiöiden taseisiin voi olla piilotettuina monenlaisia omistuksia hyvinkin erilaisilla valuaatioilla. Yhtiöiden taseissa voi olla myös piilevää arvoa esimerkiksi raaka-aineina tai maa-aloina tai joskus jopa tappioina. Esimerkiksi lääkeyhtiöiden patentit voivat olla taseessa arvostettuina kehitysmenojen mukaan, joita on vuosien saatossa laskettu poistojen avulla. Kuitenkin patentin arvo esimerkiksi myytäessä voisi olla moninkertainen kirjanpitoarvoon verrattuna. Myös tietoliikenneyrityksillä saattaa olla huomattavan paljon taseessa näkymätöntä varallisuutta. Vastaavasti yritykset voivat kehittää paljon asioita suurilla kustannuksilla, joilla ei ole kuitenkaan todellista arvoa. Aliarvostuksen purkautumisessa voi kuitenkin mennä pitkään joskus jopa vuosia. Yhtiöt tulisi kaupata aliarvostuksen purkautuessa, sillä usein aliarvostettujen yhtiöiden laatu ei ole riittävän hyvä. Aliarvostuksen purkaantuminen voi joskus viedä vuosia. Yksi tunnetuimpia tupakantumppisijoittamisen esikuvia on ollut arvosijoittamisen esi-isä Benjamin Graham.

Cyclicals: Syklisten yhtiöiden käänteet ovat usein jollakin tapaa ennakoitavissa. Näissä yhtiöissä voi nopeasti menettää puolet sijoituksestaan ja seuraavan nousun alkamisessa voi kestää vuosia. Peterin mukaan ajoittaminen on tärkeintä syklisiin sijoitettaessa. Paikallistuntemuksesta voi olla myös hyötyä yhtiöiden piilevän arvon määrittämiseksi. Syklisiä yhtiöitä löytyy kotimaisesta konepajoihin kallellaan olevasta pörssistä runsaasti. Taseesta tulisi seurata mahdollisten varastosaldojen nousua, jolloin yhtiön osakkeista tulisi mahdollisesti hankkiutua eroon tai omistuksia tulisi keventää riittävän ajoissa. Itse olen omistanut osakkeita syklisissäkin yhtiöissä pidemmällä tähtäimellä, enkä ole lähtenyt helpolla myymään omistuksia makrotalouden kääntyessä, mikäli olen nähnyt yhtiön hyväksi pitkän aikavälin sijoitukseksi. Mielestäni makrotalouden käänteiden ennustaminen on haastavaa, mutta kieltämättä jatkossa tulen seuraamaan tarkemmin yhtiöiden varastosaldoja esimerkiksi. Kirjassa mainittiin esimerkiksi lukuisten autoyhtiöiden ja lentoyhtiöiden kuuluvan tähän kategoriaan. Helsingin pörssissä on paljon konepajoja ja tässä mielessä myös kotimaisella markkinalla on paljon syklisiä yhtiöitä. Mielestäni yhtiöiden syklisyys tarjoaa sijoittajalle hyviä tilaisuuksia ostaa yhtiöiden osakkeita edullisesti ilman, että yhtiön laadussa olisi itsessään tapahtunut muutoksia. Esimerkiksi Wärtsilä ja Nokian Renkaat voitaisiin lukea syklisiksi yhtiöiksi.

 

Allokointi

Lynchiä on pidetty yhtenä suurimmista kasvusijoittajista maailmassa aikanaan. Hän kuitenkin kertoo, että piti tilanteen salkustaan vain noin 40-60 % nopeissa kasvajissa ja noin 20-30 % stalwartseissa tai hitaissa kasvajissa. Vallihautoja sisältävät yhtiöt pitivät huolen siitä, ettei salkun arvo laskenut liikaa talouden huonompinakaan hetkinä. Lisäksi hänellä saattoi olla muihin luokkiin kuuluvia yhtiöitä mukana salkussa pienellä painolla. Esimerkiksi käänneyhtiöitä saattoi olla 10 % painolla mukana salkussa. Mielestäni kirjasta aisti hyvin intohimon sijoittamista ja yhtiövalintaa kohtaan. Lynchillä oli ilmeisen paljon myös yhtiöitä salkussaan. Itse olen aiemmin Buffet’n ja Munger’n ohjeiden mukaan pyrkinyt välttämään salkun liiallista hajauttamista, mutta selvästi myös hajauttamalla voi onnistua tekemään ylituottoa pidemmälläkin aikavälillä.

 

Ajatuksia kirjasta

Mielestäni kirja osoittaa osakkeiden arvostustasojen olevan huomattavasti korkeammalla nykyään kuin Peterin aikana. Nollakorkoaikana yhtiöiden arvostustasot tuntuisivat nousseen välillä tähtitieteellisiksi verrattuna kirjassa varoiteltuihin korkeisiin P/E 50 kertoimiin verrattuna. Nykyisen arvostustason taustalla on varmaankin useita tekijöitä alhaisista koroista lähtien esimerkiksi vaihtoehtoisten sijoituskohteiden puute ja toisaalta ihmisten innostus ylipäänsä sijoittamista kohtaan. Kirja kuitenkin antaa myös aihetta miettiä nykyistä arvostustasoa ja pakottaa miettimään sitäkin kannattaako tällä hetkellä olla suurella painolla osakemarkkinoilla mukana. Toisaalta Lynch itse kertoi olevansa aina ”all in” ja nauttivansa siitä, kun hänet yllätetään housut nilkoissa markkinoiden laskiessa. Ehkäpä pelot kiihtyvästä inflaatiosta pitävätkin varat edelleen osakemarkkinoilla myös itselläni.

Vastuuvapautuslauseke: Kirjoitus ei sisällä sijoitusneuvoja. Jokaisen tulisi itse tehdä omat sijoituspäätöksensä omiin arvioihinsa perustuen.