Sijoitussuunnitelma

Mielestäni tuottoisan ja onnistuneen sijoittamisen yksi tärkeimpiä kulmakiviä on sijoitussuunnitelman laatiminen. Sijoitussuunnitelma suojelee sijoittajaa hermoilulta vaikeina aikoina. Tarvitaan myös kärsivällisyyttä noudattaa kurinalaisesti omaa sijoitussuunnitelmaa silloinkin, kun ”veri virtaa kaduilla”.

Tavoitteenani on pääsääntöisesti sijoittaa omatoimisesti rahastoihin ja osakkeisiin. En halua maksaa varainhoidosta muille, sillä nautin sijoittamisesta itse. En ole kokenut suuremmin paineita sijoitusten arvon laskemisesta tai heilumisesta myöskään vaikeina taloudellisina aikoina. Asia voi toki joskus muuttua sijoitussalkun arvon kasvaessa. Viime aikoina yhtiöiden arvostustasojen paisuessa en ole käyttänyt juurikaan enää vaivaa ostettavien yhtiöiden löytämiseksi markkinoilta. Tietysti nyt on ollut hyvä aika tehdä kotiläksyjä ja valmistautua huolellisesti tuleviin ostohetkiin markkinoilla.

Tuottotavoite minulla on 12 % sijoituksilleni. Velkavipua käytettäessä tämä voisi mahdollisesti olla saavutettavissa myös kiinteistöihin ja asuntoihin sijoittamalla, mutta tämä toki nostaisi sijoittamisen riskitasoa. Huomioin sijoittamisessa riski-tuotto-suhteen. Toisaalta minulla sijoituskohteiden valintaan vaikuttaa myös niiden vaivattomuus ja asuntosijoittamisessa toisaalta vuokralaisten kanssa toimiminen voisi työllistää ainakin laajemmassa mittakaavassa merkittävästi myös vapaa-ajalla. Toisaalta sijoitusvarallisuuden ainakin osittainen hajauttaminen kiinteistöihin on yleistä myös superrikkailla, sillä kiinteistöjen arvojen heilunta lienee osakkeita vähäisempää.

Aloitin sijoittamisen rahastoista ja olen pyrkinyt pitämään salkkuni ytimen rahastoissa. Kuitenkin mielestäni indeksitasolla arvostustasot on olleet koholla, joten tämäkin on ajanut minut osin sattumalta osakepoimintaa harrastamaan. Olen viime aikoina pyrkinyt panostamaan pieniin arvoyhtiöihin. Kuitenkin olen ostanut suurempia ainakin kohtuullisen laadukkaita arvoyhtiöitä salkkuuni, sillä en ole uskaltanut ostaa pienyhtiöitä salkkuuni niiden korkeiden arvostustasojen vuoksi. Aiemmin olisin opiskelijana vielä halunnut ostaa salkkuuni pienyhtiöiksi Yleiselektroniikaa ja Harviaa, mutta tuolloin minulla ei ollut juurikaan sijoitettavia varoja. Vielä koronakeväänäkin harkitsin Wulff-Yhtiöihin sijoittamista ennen analyytikkoseurannan alkamista. Warren Buffett’in mukaan yksi suurimpia virheitä sijoittajalla on olla sijoittamatta yhtiöihin, joiden liiketoiminnan arvioi kehittyvän suotuisasti ja joihin sijoittaja itse uskoo. Tulevaisuudessa täytyy uskaltaa tehdä rohkeita päätöksiä silloin, kun asiat näyttävät hyvältä omasta mielestä ja hyväksyä, että erehtyminen ja riskit kuuluvat osaksi sijoittamista.

Suurempia laatuyhtiöitä on saanut mielestäni hankittua poikkeuksellisen edullisesti osin niiden syklisyydenkin vuoksi. Pääasiassa pyrin sijoittamaan varoja pieniin arvoyhtiöihin. Pienet yhtiöt ovat historiallisesti tarjonneet ylituottoa samalla tavalla kuin myös arvoyhtiöt. Historiallisesti arvosijoittaminen on ollut kannattavaa, joten uskon sen olevan tulevaisuudessakin järkevä tapa sijoittaa pidemmällä aikavälillä. Monet tuttavistanikin ovat alkaneet sanomaan, ettei perinteisillä arvostuskertoimilla olisi enää kauheasti merkitystä sijoittamisessa. Peter Lynch’in tärkeimpiä opetuksia on ollut, että yhtiöiden tunnusluvuilla ja arvostuskertoimilla nimenomaan on merkitystä sijoitettaessa. Uskon, että arvosijoittamisen salaisuus on ainakin osaltaan siinä, että ihmiset unohtavat, etteivät arvostuskertoimet voi kasvaa loputtomiin nopeammin kuin yhtiöiden tulokset. Toisaalta myös ihmisten ahneus ja alati kohoava riskinottohalukkuus voi ajaa kärsimättömimpiä sijoittajia polttamaan varojaan markkinoilla.

Itselläni yksi suurimpia houkutuksia on ollut sijoittaa kuumimpiin tai laadukkaimpiin yhtiöihin markkinoilla, joissa on toki suuri kasvu ja laatu mukana ajureina. Toisaalta sijoitustyylilläni joudun yleensä ostamaan mielestäni laadukkaimpia yhtiöitä tilanteissa, joissa ne ovat uutisissa enimmäkseen negatiivisesti esillä. Toivon kuitenkin, että laadukkaimpiakin yhtiöitä olisi mahdollisesti hankittavissa markkinoilta edullisempaan hintaan vielä jossakin vaiheessa. Tuntui, ettei koronakriisikään iskenyt kauheasti Helsingin pörssin laadukkaimpiin yhtiöihin. Yllätyin esimerkiksi siitä, että Sampoa sai tuolloin ostettua hyvinkin edullisesti viikkojen ajan. Toisaalta voimakkaasti kasvaviin laatuyhtiöihin korona ei ehtinyt vaikuttamaan täydellä voimallaan, sillä elvytystoimet aloitettiin markkinoilla varsin pian.

Keskuspankkien aktiivinen rooli markkinoilla voi mielestäni johtaa sijoittajien kovenevaan riskinottoon esimerkiksi velan suhteen. Helposti luotetaan elvyttävään talouspolitiikkaan ja siihen, ettei markkinoiden anneta romahtaa esimerkiksi työttömyyden pelossa. Yllätyin likviditeetin pumppaamisesta markkinoille koronakriisissä nopeuden ja suuruuden suhteen. Viime kädessä uskon kuitenkin yhtiöiden tulosten kehittymisen määrittävän sijoituksen kannattavuutta, joten tässäkään mielessä en lähtisi maksamaan liikaa parhaimmistakaan yhtiöistä voimakkaista elvytystoimista huolimatta. En ole valmis ikinä maksamaan täyttä hintaa yhtiön epävarmoista kasvunäkymistä vaan toivon saavani yhtiön mahdollisesta kasvusta ainakin merkittävän kaupan päälle.

Kasvava inflaatio yhdistettynä mataliin korkoihin luo myös paineita sijoittaa varoja säännöllisesti markkinoille korkeista hinnoista huolimatta. Markkinoiden ajoittaminen on erittäin vaikeaa enkä tähän pyrikään. Pyrin tekemään sijoituksia niissä tilanteissa, kun uskon sijoittamalla saavani riittävän tuoton sijoituksilleni.

Koronakuopassa aloitin ostot mielestäni hyvässä vaiheessa ja sain valtaosan varoista käytettyä ennen kuopan pohjaa tai pian sen jälkeen. Jatkossa voisi yrittää aloittaa kriisissä osto-ohjelmani hieman kärsivällisemmin, että keskiostohintaa voisi saada vieläkin lähemmäs kuopan pohjia. Kun markkinoilla on paljon ostettavia kohteita yhtä aikaa, niin indeksisijoittaminenkin tuntuu hyvin houkuttelevalta vaihtoehdolta. Tässäkin mielessä selkeästä osto-ohjelmasta ja mahdollisesta listasta ostettavia yhtiöitä on varmasti apua.

Pyrin sijoittamaan pääasiassa kotimaisiin tai Pohjoismaisiin yhtiöihin, joissa minulla  on ainakin toivottavasti jonkinlainen informaatioetu. Yritän myös sijoittaa aloille, jotka tunnen hallitsevani ja joissa pystyn mahdollisesti ennustamaan kilpailuetua pitkällä aikavälillä. Jos olisi yrittänyt ennustaa voittavia yrityksiä noin 30 vuotta sitten, niin olisin todennäköisesti epäonnistunut. Tarkoitin siis tilannetta, jossa olisin ollut aikuinen sijoittaja jo tuossa menneessä ajanhetkessä. Mikä saa minut siis ajattelemaan, että pystyisin nyt valitsemaan voittajia? Aiemmin markkina-arvoltaan suurimmista yhtiöistä valtaosa on vaihtunut huipulla dynaamisessa markkinataloudessa.  Tässäkin mielessä pyrin panostamaan indekseihin valtaosan sijoituksistani, jotta olisin varmasti mukana sijoittamassa voittajaosakkeisiin.

Tulevaisuudessa joudun käymään entistä enemmän taistelua myös erilaisten big data -analyytikoiden kanssa, joten pidän mahdollisena, että markkinoiden tehokkuus voisi parantua entisestään. Tämänkin vuoksi pyrin hyödyntämään pitkäaikaista omistamista kilpailuetuna lyhytjänteisempiä rahastoja ja omistajia vastaan, jotka joutuvat osin sijoittajienkin paineesta sijoittamaan kuumimmille markkinoille ja tekemään runsaasti kauppaa.

Myyn sijoituksiani ainoastaan siinä tapauksessa, että yhtiön laatu heikkenee tai tarvitsen enemmän rahaa johonkin muuhun mielestäni kannattavampaan sijoitukseen. Verotuksen ja kulujen vuoksi toisaalta innostus myydä osakkeita pysyy kohtuullisen matalana, jos yhtiön laadussa ei tapahdu muutosta.

Mielestäni sillä ei ole minulle suurtakaan merkitystä saanko tuottoni yhtiöistä osinkoina vai kurssinousuna. Jos yhtiöllä ei ole lähitulevaisuudessa kannattavia sijoituskohteita riittävän hyvällä tuotto-odotteella, niin toivonkin, että yhtiö jakaa osan tuloksestaan omistajille osinkoina, eikä tuhoa omistaja-arvoa mahdollisesti vain (riittävän kannattamatonta) kasvua tavoitellakseen. Verotuksellisesti tietysti on hieman mielestäni kurjaa, että osingoista piensijoittajan maksaa veroja, vaikka varat laittaisivatkin takaisin yhtiöön. Piensijoittaja on osakepoiminnassa verotuksellisesti rahastoja jäljessä.

Varsinaista sijoitustavoitetta rahallisesti en halua nimetä, sillä mielestäni sijoitettavan varallisuuden määrään vaikuttaa moni asia kuten esimerkiksi työuran pituus ja palkka. Mielestäni kuitenkin tällä hetkellä esimerkiksi miljoonan euron sijoitusvarallisuus riittäisi kohtuulliseen toimeentuloon osinkotuloina. Toivoisin myös, ettei sijoittaminen ja varallisuuden haaliminen muuttuisi ensisijaisiksi tavoitteiksi elämässä vaan enemmänkin mahdollistaisivat erilaisia asioita elämässä. Mielestäni läheiset ihmissuhteet ja niiden vaaliminen ovat yksi tärkeä tavoite sijoittamisessa. Tykkään säästää työssä hankkimiani varoja, että minulla olisi myöhemmin vapautta valita ajankäytöstäni mahdollisimman paljon. Myös eläkevarojen epävarmuus nuorilla on yksi syy, mikä mielestäni puoltaa sijoittamista. Koen myös saavani paljon iloa asioista, jotka eivät vaadi paljoa rahaa. Ympäristöllisistä syistä koen myös säästämisen olevan järkevämpää kuin ylenpalttinen kuluttaminen.

Pyrin pitämään lähes koko sijoitusomaisuuteni kiinni tuottavissa sijoituskohteissa. Olen kuitenkin huomannut, että likviditeettiä helposti kertyy salkkuun, kun kiinnostavia kohteita ei ole riittävästi tarjolla. Erilaiset kurssilaskut ovat kuitenkin opettaneet, ettei kärsivällisyys ole pahitteeksi. Volatiliteetti markkinoilla on kuitenkin kärsivällisen sijoittajan ystävä ja uskon, että ostettavaa tulee löytymään pörssistä jatkossakin. Hajauttaminen muihinkin omaisuusluokkiin kuin osakkeisiin voisi tulla kysymykseen pienissä määrin vähentämään salkun heiluntaa ilman, että sillä olisi juurikaan vaikutusta salkun tuottoon. Kiinteistöihin fyysisesti sijoittamista rajoittaa kuitenkin suuri aloitusinvestointi, joka johtaisi vääjäämättä helposti osakkeiden alipainotukseen salkussa.

Pyrin myös pitämään hajautuksen riittävän alhaisena yhtiöiden määrän suhteen, jotta voisin tuntea riittävän hyvin yhtiöt, joihin sijoitan. Vaikka riittävän kiinnostavien yhtiöiden löytäminen tuntuukin haastavalta, niin en pidä sitä isona ongelmana, sillä lopulta vuosien saatossa ostettavia yhtiöitä löytyy varmasti riittävän monta. Haaste onkin enemmänkin keskittää ostoksensa kulloinkin parhaimpaan ideaansa, sillä en halua laittaa varojani mielestäni kymmeneksi parhaaseen ideaani merkittäviä määriä. Toivon, ettei omistamieni yhtiöiden määrä nousisi kauheasti yli kymmenen. Pieni määrä yhtiöitä saa minut toivottavasti myös hyvin tarkasti harkitsemaan jokaisen sijoituksen huolellisesti.

Viime vuosina on ollut paljon keskustelua vastuullisesta sijoittamisesta. Pyrin ensisijaisesti tekemään sijoittamista tuottoisasti. Tutkimustieto on mielestäni todennut, että ESG-kriteeristön täyttävät yhtiöt tuottavat verrokkejaan paremmin ja tässä mielessä sillä ei ole ristiriitaa tuottoisan sijoittamisen kanssa. Mielestäni kuitenkin kuluttajat viime kädessä jaloillaan päättävät millaisia palveluita ja tuotteita heille valmistetaan ja markkinoidaan. Tässä mielessä en usko pienellä yksittäisellä sijoittajalla olevan rahoitusmarkkinoilla kovinkaan suurta roolia yritysten vastuunkantajina, ellei kyse ole osakeannista.


 

TIIVISTETYSTI

 

Tuottotavoite 12 %

Pienet arvoyhtiöt rahastoja täydentämään

Hajautettu ETF-rahastosijoittaminen

Laadun painottaminen yhtiövalinnassa hinnankin kustannuksella ja riski-tuotto-suhteen huomioiminen

Kulujen minimointi

Erikoistilanteiden hyödyntäminen valmistautumalla etukäteen

Ostettujen yhtiöiden laadun jatkuva tarkkaileminen

Oman käyttäytymisen/tunteiden ja riskinsietokyvyn huomioiminen

Ei selkeää allokaatiotavoitetta

Informaatioedun hyödyntäminen

Omistusten keskittäminen yhtiöpoiminnassa

Ei täyttä hintaa epävarmoista kasvunäkymistä

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Helsingin pörssin houkuttelevimmat yhtiöt

Analyysi: Nokian Renkaat

One up on Wall Street